Moikka taas,

Lauantai lähestyy... Riku käy tänään illalla trimmauksessa ja Ansku on luvannut vilkaista turkkia vielä lauantaiaamunakin. Että kyllä meidän näyttelykoiran nyt kelpaa!

Rakensimme takapihan valmiiksi tuossa muutama viikko sitten. Rullanurmi, terassi ja koristehiekka viimeistelivät pihasta oikein hienon ja täydensimme pihan toista laitaa vielä kukilla.
Pihallamme on jo talvesta lähtien asunut joku pieni elukka (myyrä?), joka saa aina säpsyt, kun kastelemme nurmikkoa, ja juoksentelee karkuun. Riku on erittäin viehättynyt tästä pienestä otuksesta ja seurailee sitä tohisten. Eilen illalla myyrä oli valitettavasti parkissa juuri erään kukkamme takana, ja eihän terrieri sellaisten päälle mitään ymmärrä. Rutina vaan kuului, kun saalistaja hyppäsi keskelle kukkapuskaa ja kukinnot ja varret lenteli. Eihän siitä voinut edes oikein suuttua. Eikä oikein siitäkään, että pesin kaikki lattiat ja noin sekunti sen jälkeen koira juoksi takapihan mullasta koko asunnon läpi. Sellainen se on. Meidän pieni tuholainen.

Riku ei taida itse vielä lauantaista mitään tietää, mutta täytyy myöntää, että omistajaa vähän jänskättää. Ei niinkään menestyminen - sitä ei ole tiedossa - vaan Rikun käyttäytyminen. Meillä ei ole kertaakaan Suomeen tulon jälkeen harjoiteltu mitään asentoja ja ei tuo nätisti vierellä kulkeminenkaan ole ollut mitenkään vaadittua. On eri asia pysytellä heppoisessa näyttelyhihnassa rinnalla kuin juosta valjaissa 8-metrisen flexin päässä... Noh, huumorilla mennään. Lähdetään sitten vaikka kotiin, jos menee ihan ranttaliksi.

Sain tänään kuvan Rikun pojasta Rokasta. Voi että, miten söpö ilmestys! Rokka oli toiminut kesällä mm. laivakoirana ja kuvassakin nökötti veneessä ja näytti oikein iloiselta ja reippaalta. Emältä on selkeästi peritty kuono, mutta oli siinä vähän isääkin. Iloista syksyä Rokan perheelle!

Rikun kilpailunumero lauantaina on 731, peukut pystyyn! Lähinnä toiveissa siis, ettei tulisi hylky huonosta käytöksestä tms.