23.11.2008

Jee! Ihana lumisade!

Käytiin aamulla metsälenkillä, heti sen jälkeen koirapuistossa ja äsken, lumen tultua, hankihyppelyllä. Riku rakastaa lunta! Syöksyilee hankeen, syö lunta maasta ja hyppien ilmasta ja pyörii ja hilluu. Tämä on ollut sen onnellisin päivä.

Eilen ei mennyt ihan yhtä hyvin... Riku sai perjantaina kuivatun poron selän ja mutusti sitä 2 tuntia. Eilen illalla oksensi 7 kertaa (joista 5 kertaa matolle...) ja sen jälkeen rippanoi 4 kertaa. Oli ihan surkeana. Riisi ja vesi auttoi ja tänään kaveri oli taas intoa täynnä. Taitaa jäädä loput paketin porot meiltä syömättä...

Muuttoon on about 4 viikkoa! Remppa etenee luvattoman hitaasti, mutta muutto lähestyy.

 

4.11.2008

Nonni. Jostain syystä sivun alalaidasta on kadonneet tekstit ja eihän mulla näitä juttuja tietenkään ole missään muualla tallessa :( Rikun historia alkaa siis 16.6. kesken tekstin. Mälsää! Muutenkaan tuo sivupalkki ei näytä oikein pelittävän.

 

3.11.2008

Heipparallaa!

Ollaan käyty Rikun kanssa kahtena torstaina arkitottelevaisuuden kurssilla. Kurssien hyödyllisyyteen en ota tässä kantaa (ihan hanurista!), mutta olemme oppineet istumaan pupuna (just), antamaan yläfemman tassulla (todella hyödyllistä) sekä jahtaamaan omaa häntää (perfect!). Kurssien ilmapiiri on Rikulle aivan liian stressaava, hyvä, että pysyy tajuissaan niiden muiden koirien keskellä.

Jo ensimmäisen kerran jälkeen teki mieli unohtaa koko juttu, mutta kun maksettu on, niin käydään nyt sitten vielä nuo jäljellä olevat kaksi kertaa. Ensi kerralla opimme ehkä leikkimään kuollutta tai kerjäämään pöydästä. Mitä sitä nyt suotta opettamaan esim. hihnakäytöstä, kun kurssilaiset on maksaneet etukäteen ja pääsee vähemmällä!

Tässä oli teille pientä purnausta, vaikkakin virallinenkin palautteeni kurssien järjestäjälle tulee näyttämään hyvin pitkälti tuolta.

Riku saa uuden kodin! Asunto on tällä hetkellä täydessä remontissa ja muutamme vuodenvaihteessa. Sitten on Keskuspuiston laajat lenkkimaastot ihan kodin vieressä!

Pieni karvakaveri oli viikonlopun "mummilla" hoidossa, kun asunnossa lenteli vanhat kaapistot ja kaakelinpalaset. Yökyläily meni hyvin, vaikkakaan kumpikaan ei oikein saanut jännitykseltään kuulemma unta.

Tänään Riku jäi murjottamaan kotiin, kun lähdin töihin. Ei tullut saattamaan alakertaan, kuten yleensä. Piilotin sitten herkkuja alas, jospa kaveri piristyi, kun lähdettyäni talsi alakertaan ja löysi ylläreitä :)

 

16.10.2008

Moikka!

Riku on ollut nyt reilun viikon ajan lepohoidossa kennelyskän vuoksi. Ei siis ollut pieni Atte ainoa sairastaja... Riku on aivan täysin kypsä sairastamiseen, ei jaksa käsittää, miksei saa tehdä pitkiä, riehakkaita lenkkejä ja haistella muita. Kotona viettää paljon aikaa nenä ulko-oven raossa ja tuijottaa meitä, että "Haloo! Joko mennään?!" Kaverilta jää myös paljon ylimääräistä energiaa, jonka olen saanut todeta kohdistuvan mm. lapsuuteni rakkaaseen satukirjaan, johon oli ylettänyt ja jota oli vähän hampaillaan lueskellut. Myös asunnon portaikko ja muutama muu ei-toivottu paikka on saanut hammaskäsittelyä tylsistyneeltä koiralta. Hiljalleen saa onneksi aloittaa taas pidemmät lenkit ja koiran "väsyttämisen".

Yhtenä iltana Riku nukkui olkkarin lattialla ja TV oli auki. Sieltä tuli erään saksalaisen baritonin haastattelu, jossa mies puhui (luonnollisesti) möreällä miehen äänellä saksaa. Riku heräsi unestaan, singahti pystyyn ja rupesi heiluttamaan kamalasti häntäänsä ja kuunteli innoissaan. Taisi tunnistaa tutun kielen ja muistaa kennel-isänsä Helmutin. Aika jänskä!

 

3.10.2008

Eipä päässyt Riku vuoden 2009 irskikalenteriin. Muutamasta kuvavalinnasta hämmästyin, muuten ihan ok kuvat tuli valituksi. Ensi vuonna vallataan kaikki vuodenajat hienoilla poseerauksillamme.

Ensi viikonlopuksi suunniteltu koirien ja tyttöjen mökkireissu peruuntui pikku Aten tarttuvan kennelyskän vuoksi :(

 

26.9.2008

Rikun kystiinitestin tulokset tulivat ja huippuluokkaa täällä ollaan!

Riku harjoittelee jo kovasti pentujen tekoa pesänsä kanssa, joten terve ja innokas isäkandikaatti olisi täällä tarjolla, kunhan ikää tulee lisää. Kaikki kivat tyttö-irskit, kirjoitelkaa! Ps. Kuva olis kiva! :) 

 

 

Animal Dog Riku          

Laboratory No. VM464xxx/18.09.2008

 

Test Cystin im Urin  

Result 23

Reference value < 179 nmol/mg Krea              

 

Note:

1)    Cooperating laboratory

 

*** Final report *** validated by Dr. Thüre

Vet.Med.Lab. ApS

Frøhaven 24, DK-2630 Taastrup

tel: ++49/(0)1802/838633

fax: ++49/(0)7141/6483555

web: Vet Med Labor

email: Vet Med Labor

 

Generated by C/lab mfs2html on 25.09.08 14:30:28

 

 

7.9.2008

Hampaat poistettiin perjantaina. Riku sai nukutuspiikin ja lääkäri totesi, että 10 minuutin sisällä hauva nukahtaa. Meni 45 sekuntia ja Rikulta lähti jalat alta, tasan minuutti ja kaveri valui X-asentoon uneen :) Lähdin puoleksi tunniksi haahuilemaan Herttoniemen kaduille ja sillä aikaa pieneltä poistetiin 3 hammasta; kaksi yläkulmuria ja toinen alakulmuri (toinen irtosi itsestään torstaina).

Alla on kuva irrotetuista hampaista. Yläkulmureistä (2,3 cm pitkät!) lääkäri totesi, että eivät tosiaan olisi lähteneet itsestään. Alahampaasta (kuvassa pienin) ei velotettu mitään, irtosi kuin itsestään. Neljäs hammas on yksi Rikun poskihampaista, joka lähti perjantaina illalla leikkiessään. Lauantaina niitä lähti vielä toinekin. Kaikki pois vaan, tuumaa Riku.

 

3.9.2008

Heippa taas.

Tällä kertaa meillä on isojen poikien ongelma: hampaiden vaihtuminen. Ylämaitokulmurit ei ole aikeissakaan inahtaa mihinkään ja rautahampaat on jo lähes puolivälissä niitä. Eläinlääkärin tuomio tänään oli: nopeasti eroon maitohampaista, mieluiten heti tällä viikolla.

Eläinlääkärin suosittelema operoija on ylibuukattu, seuraava aika olisi ollut ensi viikon torstaina. Sama tilanne toisella suositellulla lääkäriasemalla ja Yliopistollisessakaan ei ole aikoja tähän hätään. Onneksi on Google, joka löysi meille Herttoniemestä lääkäriaseman, josta saimme poistoajan perjantaille.

Kyseiset hampaat on kiusanneet Rikua jo useamman päivän, hyvä, että päätimme kysyä ammattilaisen mielipidettä tässä vaiheessa, eikä sitten, kun on jo liian myöhäistä. Koira ei osaa jännittää, mutta allekirjoittanutta hirvittää jo nyt. On näet tapana pyörtyä kaikissa lääkäreihin liittyvissä tilanteissa ja hampaiden poisto ei kuullosta tilanteelta, josta voisi selvitä ilman. Mielenkiintoinen reissu tiedossa: koira doupattuna ja omistaja tajuttomana... Kumpikohan meistä ajaa?

 

27.8.2008

Riku täyttää tänään 5 kuukautta! Ajattelin hakea herralle jonkun megaherkun lahjaksi illalla :) Tällä hetkellä päivänsankari on nälissään kotona, koska ei syönyt aamupalaa.

Käytiin sunnuntaina Sarilla trimmissä. Heti aluksi, kun Sari nyppi yhden räjähtäneen karvanaaman kahdeksi erilliseksi kulmakarvaksi, Rikusta tuli turrin sijasta irlanninterrierin näköinen. Ja siitä tilanne vaan parani. 3h 40 min jälkeen koira näyttää taas rotunsa edustajalta.

 

18.8.2008

Moi! Nopeita kuulumisia taas.

Nappi ja Napin uusi kaveri, espanjanvesikoira-poika Atte eli "Pastilli" kävivät eilen moikkaamassa meitä. Rikusta oli kauhean hauska väsyttää pieni Pastilli juoksuttamalla sitä ympäri metsää. Pastilli on vielä niin pieni, että mahtui kävelemään Rikun vatsan alta <3. Ihana kaveri! Ja kovin touhukas siivoamaan: olin laittanut Rikun kakkapussin odottelemaan kannolle, josta karvapallo kävi sen noutamassa ja kiikutti ympäriinsä suussaan :)

Riku on trimmauksen tarpeessa, kaveri on ihan räjähtänyt. Ei kehtaa edes kuvia ottaa, kun herra on ihan pörrö :) Trimmaus on tiedossa tällä tai ensi viikolla, sitten otetaan poseerauskuvia. Tai "ennen" ja "jälkeen" -kuvat.

Ostin yläkerran porrastasanteelle uuden maton, jonka Riku omi välittömästi itselleen. En ehtinyt edes rullata kääröä kokonaan auki, kun herra jo makasi siinä pitkin pituuttaan, eikä halunnut siirtyä :) Siinä hän nyt sitten nukkuu kaikki yöt ja kiehnäilee ja kuopsuttelee ja ilmeisesti silmän välttäessä myös vähän maistelee...

Kitiskan oppeja emme ole kaikilta osin noudattaneet. Jotenkin vieraiden koirien heittäminen kolinapurkilla ei mahdu kasvatusmetodeihini. Riku sai sieltä tuomion, jossa on "kovapäinen ja itsevarma, mutta koulutettavissa". Harvinaisen vahva tapaus, joka ei pienistä säpsy.

Erilaisia ohjeita tuli vetämisen poistamiseen, luoksetuloon ja toisten koirien ohittamiseen jne, ja niitä tässä pyrinkin sitten hiljalleen toteuttamaan.

Irskinäyttely... Noh, se ei mitenkään temmannut allekirjoittanutta mukaan aktiiviseen toimintaan. En ehkä ole vaan tarpeeksi fanaattinen irski-ihminen. Ehkä kaikesta ei tarvitse innostua sokeasti, voisihan tuolle herralle silti muutamat voittomerkit (!) hakea :)

 

8.8.2008

Heipsis! Arkeen palaamisen tuska alkaa tasoittua. Rikukin on oppinut jo uuden rytmin, jossa herätään, pissitään, syödään, pissi-kakitaan ja lenkkeillään ja palataan nukkumaan kunnes hoitotäti tulee leikittämään ja viemään päiväpissalle. Sitten taas nukutaan kunnes isäntä ja emäntä tulevat kotiin, vievät lenkille, sitten syödään iltaruoka ja käydään megalenkillä. Illalla käydään vielä pikapissillä, sitten taas nukutaan 8-9 tuntia sikeästi ja herätään uuteen aamuun.

Mitähän kaikkea sitä ehtikään kesälomalla tapahtua...? No ainakin meillä oli aiemminkin täällä nähty Nappi-koira kylässä mökillä. Ensimmäinen päivä meni ihan täysin riehuessa, leikkiä ei malttanut lopettaa millään. Kuvio oli hyvin pitkälti se, että Nappi juoksi heitetyn pallon perässä ja Riku Napin perässä. Puolet ajasta Riku roikkui hampaillaan Napin poskessa. Välillä Nappi ilmaisi, että "Nyt ärrieri hittoon siitä!", välillä Riku totteli, välillä ei.

Yhtenä päivänä pojat olivat saamassa samaan aikaan nakkeja ja luullessaan Napin tulevan apajilleen, Riku aloitti täydellisen isojen poikien rähinän. Sen jälkeen oli vähän molemminpuolista murjotusta ilmassa, kunnes leikki-into taas voitti.

Mökillä kävi myös lapsivieraita ja Riku onnistui olemaan söpö perhekoira (repimättä vaatteita, purematta kipeästi jne). Väsyneenä antoi jopa vieraan lapsen ottaa itsensä lapsenomaisen rankoin ottein syliin venkoilematta.

Pureminen on poissa! Tämä on juhlan paikka! Keksimme oikeat sanat ja keinot sen karsimiseen, ja sellainen älytön turhaan pureminen jäi kesän aikana pois. Ja ihan hyvä, koska uudet hampaat on erittäin terävät...

Muutenkin Rikusta tuli iso mies kesän aikana. Paljon pentumaista sähläystä jäi pois. Tai siis lähinnä ne huonot puolet jäi, parhaat on vielä tallella: hännän jahtaaminen, väsytön leikkiminen, akuutit nukahtamiset, unimaiskutus...

Jo pelkästään unimaiskutus on muuten täydellisen loistava syy hankkia koira! Ei ole ehkä mitään hellyttävämpää, kuin uninen koira, jolta vilkkuu pieni punainen kielenpää ja kuuluu mieletön maiskutus.

Rikusta tuli kesällä myös vahtikoira. Jos joku ajoi autolla ohi, tuli metsästä kävellen tai jostain kuului muuten vaan ääniä, herra murisi ja haukkui ja suojeli meitä. Syvästä unestakin havahtui varoittamaan meitä, että "haloo, joku tulee!" Napin kyläillessä jompikumpi aina aloitti, toinen yhtyi ja meteli yltyi. Jos olisin murtomies tai hirvi, olisin lähtenyt aika nopeasti karkuun.

Riku on ihan täysin metsäkoira. Asfaltti- ja hiekkatielenkit on kivoja, mutta metsään päästessä menee maastovaihde päälle ja kaveri säntäilee ihan onnesta soikeana. Ostin kotiin 8-metrisen flexin, että pääsee kunnolla treenaamaan juoksemista kantojen ja risujen yli. Normilenkit tehdään tavallisella hihnalla. Mökillä kaikki oli niin paljon helpompaa, kun Riku oli koko ajan vapaana. Tasan yhden karkuretken herra teki, kun järven yli kaikui lasten ääniä ja hän päätti lähteä katsomaan, mistä ne tulee. Huomasin aikeet ja huusin Rikua nimeltä. Kääntyi katsomaan, laskeskeli, että "Nääh, ei sulla ole mitään niin mielenkiintoista kuin tuolla", ja jatkoi matkaa. Pysähtyi vielä kaksi kertaa, kun huusin, tuli aina samaan lopputulokseen pienen koiran aivoissaan ja läksi tutustumaan ääniin. Ei koskaan ehtinyt sinne asti, koska naapurimökillä oltiin paikalla ja sieltä sai rapsutuksia. Sieltä herra sitten juoksikin takaisin 10 minuutin päästä ja sai palkinnoksi juustoa. Mahtoi jäädä hyvä mieli siitäkin reissusta.

Kesän ällötys olivat kuolleet rantakäärmeet. Siis omistajan mielestä. Rikulle ne olivat suurinta herkkua. Aivan uskomaton se tarmo, millä pieni terrieri jaksoi etsiä niitä vainun saatuaan. Käärmeen löytymisen tunnisti seuraavasta tapahtumaketjusta: Koira tassuttelee vieressä tiellä, haistaa jotain. Nuuskuttelee hetken ja syöksyy ojan yli penkkaan. Jää sinne, vaikka omistaja huutelee ja heiluttelee herkkua. Touhottaa jotain pensaassa, jonne ei näe. Lopulta hyppelee ylpeänä takaisin tielle ja suunpielistä roikkuu kuollut käärme. Sitä sitten maiskuttelee ja lähtee karkuun, jos omistaja yrittää lähestyä. Jokaisen episodin kyllä hävisi, jossain vaiheessa aina petti sinnikkyys, kun herkkua roikottaa nenän edessä. Silloin suu aukeaa, käärme putoaa ja omistaja syöksyy väliin.

Eilen Rikulle kävi köpelösti: hävisi leikkivääntämisen ikäiselleen, puolet pienemmälle kettuterrierille :) Otti kovasti pienen pojan luonnolle, kun kettis selätti heti ensimmäisessä erässä ja vielä kovin monessa sen jälkeenkin. Riku ehti kesällä tottua voittamaan isompansa (Napin) ja oli ihan ihmeissään, että mikä ihmeen kaveri tämä oikein on?! Kaksi ärrieriä samassa kasassa ja virta ei loppunut kummastakaan.

Rikun venyttely on kyllä kovin hupaisaa! Pitää joskus yrittää saada videolle herran aamurituaalit :) Haukottelu tuntuu ilmeisesti parhaalta etutassut venytettyinä ja pylly pystyssä.

Kesän aikuistumiseen kuuluu myös rauhoittuminen ylimääräisen lenkkisähläämisen suhteen. Kun pihalla tulee toinen koira vastaan, kukaan ei ärise/murise/vingu, tökkäävät vaan kuonot vastakkain ja tölläävät, että kukas se tämä kaveri on. Sitten toki tarkastetaan, onko toinen tyttö vai poika ja mitä se on viimeksi syönyt.

Tänään on tiedossa Kitiskan tapaaminen. Jännä kuulla, minkä tuomion meidän karvakaveri saa. Että minkä verran sitä potentiaalia löytyykään. Puremistahan Riku ei enää harrasta (mikä oli syy ajan varaamiseen), mutta ehkä löytyy jotain muuta oiottavaa ensikertalaisen koiranomistajan otteissa.

Lauantaina irskinäyttely. Hauska nähdä, minkälaisia kavereita siellä onkaan. Jos sieltä löytyisi Rikulle vaikka tyttöystävä ja tulevien lasten äiti ;)

 

4.8.2008

Moikka! Ajattelin pikaisesti raportoida, että olemme palanneet Rikun kanssa kaupunkiin ja lopettaneet lomamme. Mimma ja isäntä viettävät jälleen päivät töissä ja Riku opettelee nyt olemaan 7-9 tuntia yksin kotona tuhoamatta mitään.

Ahdistus arkeen palaamisesta on vielä niin akuutti, etten raaski kerrata lomatapahtumia ja myöntää, että ne ajat on ohi. Kertoilen kesätapahtumiamme vähän myöhemmin.

Kuvia katsellessa tuli sellainen olo, että katselee jotain vauvakuvia. Herra on jo niin iso monsteri, ettei noista enää meinaa tunnistaa! Tai noh, tunnistaa kyllä, mutta huomaa, että kaveri on noissa kuvissa ihan mini.

Uusia kuvia on kamerassa taas miljoona, karsin ja lataan niistäkin nähtäville parhaat heti, kun voimia löytyy.

Ps. Riku on lauantaina mukanani Hyvinkään irskitapahtumassa. Soitelkaa/meilatkaa, jos haluatte sopia treffit!

Ps2. Riku vaihtoi kaikki pieniksi jääneet maitohampaat mökillä :) Kaikki lähtivät lähes kerralla, joten hetken aikaa meillä oli hellyttävä, hampaaton koira :) Isolla pojalla pitää olla ison pojan hampaat!

 

12.7.2008

Vielä eilinen iltapalakin katosi kitaan ongelmitta, joten ruoka maistuu taas. En tiedä, mitä murjotti mökillä... Tänäänkin ruoat on maistuneet hyvin ja kuppi on nuoltu täysin puhtaaksi.

Trimmailin äsken takapihan pensaita, ettei Rikun tarvitse vaellella pöheikössä. Katsoin oksien alta, että jaahas, tuossa menee Rikun flexin hihna, pitääpä varoa. Nips naps, ja kas, seuraavassa hetkessä olin leikannut hihnan poikki. Ottaako päähän? No hitto, kyllä!

Nyt Rikulla on sitten vähän suunniteltua arvokkaampi takapihahihna, jota ei solmun vuoksi saa edes kelattua sisään. Tänään en jaksa enää lähteä ostamaan uutta, joten illan ja huomisen lenkit menevät tavallisessa hihnassa. Ärrimurri. Ärsyttävät pensaat ja ärsyttävä lopputulos.

Käytiin kylässä Rikun "mummilla". Riku löysi joka ikisen koriste-esineen, jota nimenomaan ei saisi syödä, ja upotti hampaansa niihin. Lopulta pissi persialaismatolle. Ehkä paras vieras ikinä :)

 

Jälkikommentti klo 23:45

Löysin kaverin opastuksella koirakouluttaja Kirsi Aallon "Kitiskan" nettisivut ja sivuston www.koiraneuvola.fi/keskustelu ja jälkimmäisessä on 85 sivullista hyviä neuvoja koiran kasvattamiseen ja ongelmien (kuten Rikun puremisen) karsimiseen. Tiedänpä, mihin käytän lomani... :)

Jo nyt tosin tiedän, että kolinapurkki ei tule meillä toimimaan (yritetty ja eihän toi pelkää mitään!) ja jääkausi kuulostaa hurjan raa'alle, kun suhteemme on näinkin nuori :(

 

11.7.2008

Jahas. Riku on ilmeisesti surffaillut yöllä netissä ja lukenut iltaisen tekstini. Tänään söi meinaan brunssin ja äskeisen päivällisen suurella ruokahalulla. Nappuloita ja lihahyytelömakkaraa, namskis. Kaikki meni.

Käytiin tänään dementikkojen hoitokodissa moikkaamassa Rikun "iso-mummoa". Riku ilahdutti pihalla kahta heiveröistä mummelia puremalla ja nuuskimalla heidän lahkeita ja kahvikuppeja. Kuuntelimme ihanan, pullean, vieraan mummon samat jutut hänen omasta lapsuuden kissasta ja koirasta moneen otteeseen. Kertojalle tarina oli aina uusi ja me esitimme, että kuulemme sen aina ensimmäistä kertaa. Riku ehti pistää pihan sammalkuviot uuteen uskoon ja syödä kaikki muurahaiset. Sen jälkeen suuntasimme Malminkartanon jätemäelle kiipeilemään (olemme siis tilapäisesti kaupungissa).

Jättäriltä suuntasimme Laaksolahden urheilupuiston metsikköön ja rantakallioille. Perkuleen teinit olivat rikkoneet pulloja joka paikkaan, ei ole koiraystävällinen paikka...

Nyt Riku yrittää nukkua tässä pihalla, mutta hikka vaivaa.

Kaikki vanhat ihmiset höpöttävät aina, että joku "kasvaa silmissä", mutta enpä keksi minäkään sen osuvampaa lausahdusta tuosta koirasta. Valjaita saa olla koko ajan suurentamassa ja kaveri ylttää jo sohvalle ja pöydillekin. Osansa tekee varmaan herran harrastama antaumuksellinen venyttely. Herätessään yö-, aamu-, päivä- tai iltaunilta Riku ottaa makoisan venyttelytuokion, ensin etujalat (pylly pystyssä), sitten takajalat (veeeenyyy). Myös syvästä unesta havahtuessaan tökkää usein pesässä tai lattialla kaikki raajat suoriksi ja venyttelee. Joskus uni valtaa takaisin ja Riku jää nukkumaan vähintään yksi jalka suorana sojottaen. Usein vielä taivasta kohti... :)

Riku rakastaa ojia ja viemäreitä. Aika harvassa paikassa pääsee lenkillä ohi ilman, että Riku käy työntämässä nenän viemäriin tai putkeen ja tutustuu sen sisältöön. Samoin kotona kaksi mielenkiintoisinta asiaa on ylä- ja alakerran lattiaviemärit. Niille on kiva haukkua ja suihkun viemäri saa aina mielettömät rapsutukset osakseen. En sitten tiedä, mihin rottani luulee niiden kautta pääsevänsä...

 

10.7.2008

Moikka taas ja terveisiä mökiltä!

Heti alkuun jaan huoleni Rikun syömisestä. Tai siis syömättömyydestä. Herralla on pahasti jotain tarjoamiamme ruokia vastaan. Muutamien kokeilujen (Friskies, Royal Canin, Pedigree) jälkeen olemme päätyneet Hill's - Science Plan -nappuloihin. Nytpä eivät näytä nämäkään enää kelpaavan. Herran pitäisi syödä tuon ikäisenä vielä 3 kertaa päivässä, mutta esimerkiksi tänään söi vain kerran.

Nappuloita tarjoamme yleensä koiranmakkaraan tai maksalaatikkoon sekoitettuna, koska pelkät nappulat saavat vain nuuhkaisun - niihin ei kosketakaan. Alussa makkara ja maksalaatikko toimivat (välillä myös pelkät nappulat), nyt myös nämä ruoat saavat herralta vain epäilevän nuuhkaisun ja siirtyy pois kulholta. Maksalaatikko yksin on ok ja pelkkä makkara suurta herkkua, mutta nappuloita Riku ei suvaitse syödä. Itse olen sitä mieltä, että pentu tarvitsee hyvät, ravitsevat nappulat pääruoaksi.

Koska Rikun iho oireilee (kutiseva, hilseinen ja Riku puree ja raapii itseään aika paljon), epäilen alustavasti jonkunlaista ruoka-aineallergiaa. Perehdyn parhaillaan asiaan ja yritän löytää alaan erikoistuneen lääkärin. Koirat kun kuulemma reagoivat herkästi ihollaan eri asioihin. Tosin vähän myös epäilyttää, olisiko koira niin viisas, että jättäisi syömättä jotain allergisoivaa, epäilen siksi toisaalta myös vaan nirsoilua.

Joka tapauksessa, Riku ei syö. Ainoa tapa saada herra syömään jotain, on tarjota kupin ruoka kädestä. Silloinkin karsii parhaansa mukaan nappulat pois muun ruoan joukosta. Ja kuten sanottu, tänään kädestä ruokkiminenkaan ei onnistunut aamulla tai päivällä ja söimme päivän ensimmäisen ruoan klo 19, jolloin annoin herralle proteiinirikkaan jauheliha-annoksen, johon oli jemmattu nappuloita. Rasvan hajun joukosta ei tajunnut nirsoilla niitä pois, koko annos upposi.

Nykyisellä syömisellä Riku ei kasva isoksi ja terveeksi, joten asia on saatava pian kuntoon. Harmittaa, koska luulin jo löytäneeni hyvän nappulan herran kasvua varten. Harmitus ei tosin ole mitään huoleni määrään verrattuna. Vähällä energiansaannilla koira on myös apaattinen, laiska ja nukkuu paljon enemmän kuin olisi tarpeen. Ei siis toki ole ihan täysin lamaantunut, on myös oma viehättävä, pureva, juokseva ja leikkivä itsensä, mutta silti ei 100 % ok ruokailujen suhteen. Vähän väliä tulee iso huoli, että onko kaikki ok.

(Ja haiseva tiedote niille, joita kiinnostaa: Rikun vatsa toimii kuitenkin ihan ok, hienoja nakkeja syntyy, joten en usko, että ruoansulatuksessa tai vatsavaivoissa tms. on syömättömyyden syy).

Käytiin taas veneilemässä, Riku hengaili rohkeasti veneen keulassa ja halkoi tuulta kuonollaan. Kun lähestyttiin rantaa, alkoi liikehtiä sylissäni ja halusi hypätä, kunnes ihan rannan lähellä sitten ponkaisikin veteen ja loikki veneen edellä rantaan. Mitään tuo herra ei ainakaan pelkää!

Yhtenä päivänä makoilin pihakeinussa ja tarkkailin Rikua, joka kuuli jotain ääniä metsästä. Nousi valppaana tuijottamaan, seurasi katseellaan tätä "jotain", tuli luokseni ja alkoi murista metsään niin matalasti, kuin pienestä koirasta lähtee. Eihän siellä toki mitään lintua (?) isompaa ollut, mutta hyvä alku suojelulle.

Rikusta on tullut aika rohkea ympäristöön tutustumisen puolesta. On päässyt muutamaan otteeseen naapurimökille kanssamme ja käykin nyt välillä aina itsekseen nuuskimassa tuota reittiä. Tulee joko itse kiltisti takaisin tai huutaessa rynnistää katsomaan, että mikä herkku on tiedossa. Välimatkan näkee aika hyvin mökin pihasta, joten näitä tutustumisia voi valvoa ja herran voi kutsua takaisin, jos näyttää unohtavan itse tulla.

Mökkielämä on varmasti Rikun kesän parasta aikaa, on päässyt siellä mm. veneilemään, kaivamaan kuoppia, kahlaamaan vesilelujen perässä, varastamaan sulkapalloa toistuvasti kesken pelin, varastamaan autonpesusieniä, syömään pihaharjoja, pelleilemään vesiletkun kanssa, haukkumaan trampoliinia ja ennen kaikkea: juoksemaan vapaana. Mökin yläkertakin oli niin kiinnostava, että avoimet portaat ei enää pelota. Kotoakin voi nyt ottaa pahvit pois portaikosta. (Ne oli siinä suojaamassa, ettei portaista näy läpi, se kun pelotti Rikua).

Korvat on taas liimattu. Tällä kertaa teimme sen ihan itse ja hyvät tuli. Pieni murjotushan siitä seurasi, mutta tällä kertaa Riku oppi nopeasti, että niitä on turha raapia.

Tuossa tuo murmeli nyt aloittelee yöuniaan jalkojeni juuressa. Hyvää yötä kaikille ja parempaa onnea syömisen suhteen huomiselle!

 

3.7.2008

Riku jäi taas ammulla nakkeja etsimään, kun lähdin töihin. Ikkunasta näkyi vaan hännänpää, kun herra vilisti keittiön lattialla aarteiden perässä.

Tämä olikin viimeinen päivä, kun hoitotäti käy viihdyttämässä Rikua päivällä. Huomenna Monsteri pääsee kanssani töihin ja sitten suuntaamme suoraan mökille, kesän viettoon.

Aamulla Riku onnistui säikäyttämään huolella. Tervehti alakertaan tullessani häntä koipien välissä, yritin piristää kehumalla ja rapsuttelemalla iloisesti, mutta häntä pysyi koipien välissä. Yleensä tämän aamutervehdyksen jälkeen Riku alkaa leikkiä intoa täynnä leluillaan. Tänään herra jäi vaan seisomaan eteiseen ja tuijotti eteensä. Menin keittiöön ja mietin minuutin päästä, että onpas yhä hiljaista. Menin katsomaan, ja siellä Riku seisoi edelleen liikkumatta lelujen edessä ja vaan tuijotti eteensä. Yritin houkutella leikkimään, mutta käveli tooodella hitaasti ja vähän epävarmasti pallon perässä. Herra ei suostunut myöskään syömään aamupalaa kulhosta, meni mielummin pesäänsä. Söimme sitten yhdessä leikkien lattialta ja kädestä. Oli pakko, koska jo illalla jätti ruoat syömättä. Lenkillä olikin sitten taas jo oma itsensä ja puri jalasta niin, että sattui. Taisi vaan kävellä unissaan aamulla tms. Sain kotoa myös iltapäiväraportin, että on ihan kahjo, puree käsisuihkun letkua ja repii kaikki sanomalehdet lattioilta. Oma reuha itsensä siis taas :)

Peruin eilisen kylvyn/suihkun, koska totesin sen olevan täysin turha, kun edessä on 4 viikkoa mökillä ulkona. Herra vaan haisee aivan järkyttävän pahalle, joten luonnonmukaisesti tuotettu raikas omenashampoo olisi ollut lähelläolijoille helpotus... Noh, ulkona sitä ei (ehkä) huomaa... Iltaisin sitten sisällä taas kärsitään...

Riku on oppinut ohittamaan toiset koirat nätisti nakkien avulla. Samoin lenkkeilijät, pyöräilijät ja kaikki äärettömän kiinnostava ohitetaan puhtaasti, kun muistutan, että kädessäni on nakki ja sen saa, kun kiinnittää huomion minuun. Tosin välillä Rikusta huomaa, että viivyttelee vain sen takia, että saisi taas nakin :)

Rikun isän omistaja kommentoi, että Riku näyttää yllättävän paljon jo nyt isältään. Itse en osaa tuohon sanoa mitään, reissu Saksassa oli täynnä niin paljon kaikkea muuta jännittävää, että isän ulkomuoto ei jäänyt ykkösenä mieleen. Kiva kuitenkin, jos jatkumoa on havaittavissa!

 

2.7.2008

Mimman kummipoika oli eilen kylässä hakemassa synttärilahjaansa. Paketista tullut Transformers-auto olisi ollut Rikunkin mieleen, varsinkin, kun sen toisessa päässä oli vauhdikas pikkupoika. Perässä olisi ollut pakko saada juosta ja vaatteita taas vähän purra. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun Riku kasvaa tai oppii hyppäämään vielä korkeammalle ja koiraa ei pääse enää sohvalle pakoon. Nyt se vielä toimi...

Rikulta löytyi eilen kaulalta punkki. Pari viikkoa sitten laitettu Exspot vet -punkkilääke on siis mitä ilmeisimmin ihan hanurista. Jos se ei toimi tasan 5-kiloisella koiralla (alin mahdollinen käyttöpaino), epäilenpä sen toimivuutta yhtään painavammilla kaverilla... Tänään täytyy keksiä joku uusi estolääkitys, jotta selvitään kesälomasta mökillä. Epävarmana ensikertalaisena vein Rikun Sellon Faunattareen, jossa ystävällinen ammattilainen auttoi punkin poistossa ja saikin sen kokonaan ulos. Palkinnoksi koettelemuksista jaoimme lähikaupan pihalla Rikun kanssa kinuskijäätelön.

Iltalenkki oli taas yhtä tuskaa, herra ei oikein halua kävellä. Jatkuva "Tule! Mennään!" -toistelu alkaa jo puuduttaa. Riemuakin Riku tosin tarjosi: käveltiin saattamasta kummipoikaa ja tämän äitiä ja tultiin naapurin aidan kohdalle. Pihan puolella Herra Naapuri pöristi ruohonleikkurilla ja oli selkeästi juuri ajanut ruohon myös aidan kadunpuoleiselta osuudelta. Rikua nämä paljastuneet tuoksut kiinnostivat ja jäikin nuuskuttamaan oikein kunnolla. Herra Naapuria tämä ei ilmeisesti miellyttänyt, pysäytti oikein ruohonleikkurin ja TÖLLÄSI siitä parin metrin päästä aidan takaa, tarkoituksena ilmeisesti pelottaa meidät pois tuijotuksella. Selkeästi teki mieli sanoa jotain, mutta ei joko kehdannut tai keksinyt syytä. Kävimme Rikun kanssa kotona syömässä ja lähdimme ulos ja kuinka ollakaan - kuin hiljaisen pyyntöni kuulleena - Riku väänsi hienot tortut aidan viereen, juuri ajetulle nurmikolle. Nauroin mielessäni niin paljon, että sohlasin kakkapussin ohi sormeni lämpimään läjään. Sekään ei harmittanut, kun nautin niin tilanteesta.

Riku on alkanut piilotella puruluitaan. Pihan pensaissa on jo ainakin kolme jemmaa, joista se sitten kaivaa parin päivän jälkeen esiin raadon näköisiä, pehmennetiä ja mustia nahkaklimppejä, jotka on ihan selkeästi sen parhaita aarteita. Its epiilotusoperaatio on helly, kun pitää nuuskuttaa ja kaivaa ja nuuskutaa ja peittää ja taas vähän nuuskuttaa.

Nyt, kun Riku on keksinyt, mitä varten kuono on, ja haistaa asioita kauempaakin, olemme aloittaneet nakkileikin. Aamulla ennen töihinlähtöä tiputtelen nakinpaloja ympäri alakertaa ja Riku etsii niitä touhottaen.

Illalla kylpyyn!

Ps. Sotkin näköjään koko sivuston fonttien ulkonäön, kun yritin saada näitä toimimaan myös Internet Explorerilla... Fiksaan, kun jaksan. Nyt ei riitä hermo...

 

26.6.2008

Espanjanvesikoira Nappi tuli eilen moikkaamaan Rikua läheiseen puistoon.

Riku ärsytti Nappia yrittämällä jatkuvasti purra tätä takapuolesta, kaulasta tai poskesta leikin tiimellyksessä. Nappi ilmaisi vihjailevalla murahtelulla, että ”voisit jo lopettaa”, mutta Rikun sosiaaliset taidot eivät näköjään riittäneet ymmärtämään… Onneksi Napin hermot kestivät sinnikkään terrierin.

Jossain vaiheessa Rikulta herpaantui hetkeksi mielenkiinto Nappia kohtaan ja saman tien herra suunnisti lähimmälle aidalle, ja sen ali suljetulle urheilukentälle. Onneksi suvaitsi tulla huudettuna ja herkuilla takaisin, en olisi mitenkään mahtunut samasta aidan kolosta herran perään…

Kadehtien katselin Napin taitoa ja halukkuutta totella omistajaansa aina ja joka hetki. Rikussa ei ole havaittavissa pienintäkään mielenkiintoa totella meitä, mikä on tosin ilmeisesti luontaista irskeille. Kovin ärsyttävää vaan…

Vapaana juoksemista meidän pitäisi päästä harrastamaan useamminkin, aidattujen alueiden löytäminen vaan luo tietyt rajoitteet touhulle.

Ilman Nappia Riku olisi eilenkin singonnut itsensä välittömästi kauas pois, tutustumaan jokaiseen lenkkeilijään ja pensaaseen. Ei ole loogista, että koira, joka tarvitsee paljon vauhdikasta ulkoilua, on samalla koira, jota ei voi pitää vapaana.

Viime viikonloppuna Riku keksi mökillä uuden lempparilaitteen, ”liukumäen”. Riku asettuu jyrkän rinteen yläpäähän vatsalleen, takajalat kauas taaksepäin ojennettuina. Hinaa itseään etutassuilla eteenpäin ja liukuu vatsallaan rinteen alas. Tätä voi tehdä huoletta uudestaan ja uudestaan useita kertoja, kunnes havahtuu siihen, että omistaja nauraa katketakseen.

Mökkireissun ja viikon saldona on kaksi lasten päältä revittyä paitaa ja kaksi liimauksesta irronnutta korvaa. Myös minä joudun harkitsemaan lenkitysvaatteitani uudelleen, sillä liian löysät housut ja lahkeessa roikkuva koira ovat aiheuttaneet ikäviä tilanteita jo pariin otteeseen...

Huomenna taas mökille, sitten vielä viikko kaupungissa ja sen jälkeen 4 viikkoa mökillä. Tiedossa koulutusta, koulutusta ja koulutusta. Ja ennen kaikkea puremisen ja nylkyttämisen (Riku on heikkona kaikkiin peittoihin) kitkeminen pois. Kyllä Rikusta vielä salonkikelpoinen uros saadaan.

Ps. Sisäsiisteydessä on tullut pahasti takapakkia, lattialle pissiminen ja kakkiminen (eikä edes paperille!) on nyt enemmän sääntö kuin poikkeus.

 

16.6.2008

Mentiin perjantaina mökille, autosta päästyä Rikulla kesti hetki tajuta, että kukaan ei totutusti seuraa hänen menemisiään hihnan toisessa päässä ja että oikeastaan hihnaa ei olekaan perässä ollenkaan. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen meno oli mahdotonta. Riku juoksi kuin viimeistä päivää pihaa ja taloa ympäri, kävi tutustumassa nurmikenttään, rantahietikkoon ja laituriin ja teki intoa puhisten elämänsä ensimmäisen kaivausoperaation keskelle hiekkatietä. Sammal maistui ja kepit saivat kyytiä. Rantahiekkaa oli mahdottoman hauska kaivella, kun aallot osuivat tassuihin ja vesi täytti juuri kaivetut kuopat.

 

[edellinen Rikun nettisivusto hukkasi tätä aiemmat tekstit, joten tarina jää kesken…]