Rikulla oli tänä aamuna kevättä rinnassa.

Yleensä aamun ensimmäinen lenkki on laahustamista ja rauhallista nuuskimista, joskus jopa kaverin perässä vetämistä. Hidasta kuitenkin.

Tänään kaveri lähti ovelta kuin ohjus, pomppi metrin loikkia ja säntäili flexin säätämissä rajoissa (8m) edestakaisin, harvoin neljä jalkaa kerralla maassa. Kaikki kepit oli ihania ja elämän ilo oli käsin kosketeltavaa.

Eihän sitä raaskinut sitten ihan lyhyttä pissalenkkiä kiireessäkään tehdä, joten menimme koirapuistoon, jossa monsteri juoksi kuin viimeistä päivää ja leikki gasellia. Kaikki liikkuminen oli aamulla potenssiin sata ja heppuli oli ihan intona.

KUU KIURUSTA KESÄÄN, ILOISESTA IRSKISTÄ EI PÄIVÄÄKÄÄN