Tapasimme eilen yhden Rikun pennuista uudessa kodissaan. Pieni Apri-tytär ja isänsä leikkivät pitkään innoissaan pihalla ja selkeästi viihtyivät toistensa seurassa. Leikin tiimellyksessä Riku ehti näyttää Aprille leikkiinkutsumis-asentonsa, jossa käydään maahan matalaksi, tassut levällään. Apri pienimuotoisesti matkikin tätä elettä. Pienellä oli usein niin kova vauhti päällä, että juoksu päättyi kuperkeikkoihin. Isukilta oli myös hauska pölliä hihna ja pitihän sitä vähän hännästäkin purra pienillä naskalihampailla. Riku oli oikein ymmärtäväinen pientä kohtaan ja leikki korrektisti.

Vein sitten jossain vaiheessa Rikun autoon, jotta Apri vähän rauhottuisi kynsienleikkuuta varten. Siinä vaiheessa tulikin sitten pienelle jo uni ja uusi omistaja sai leikattua kynnet kamppailutta. Ensimmäisestä leikkauksesta ei tainnut jäädä traumoja kummallekaan.

Ennen kynsienleikkuuta piti vähän nyyhkiä isin perään. Oli ilmeisesti Aprin ensimmäinen itku uudessa kodissa ja kovin sydäntäsärkevä se olikin.

Kyllä siinä eilisessä menossa vanhempikin väsyi, Riku nukkui nätisti koko automatkan ja jatkoi kotona unia. Jossain välissä löytyi vielä vähän virtaa palloleikkeihin ja ensimmäistä kertaa jaksoi sinnikkäästi tuoda pallon monta kertaa käteen heitettäväksi.

Tänään on tiedossa poikien ilta, Riku ja Atte lähtevät koirapuistoon tsiigailemaan pimuja.