No niin. Siitä näyttelystä vihdoin. Olen tässä vähän lievitellyt akuuteimpia tunteita, ettei tulisi sanottua rumasti. Lyhyt versio olkoot vaikka tällainen: Riku sai tuomioksi "hyvä", merkittävimpinä mainintoina se, että on liian hoikassa kunnossa ja että otsassa on mustaa väriä. Lisäksi kehäkokemusta kaivattiin, Rikun oltua vähän hyppelevä. Muilta osin kaveri oli ihan potentiaalinen kehittyjä.

Tuomaripeli onkin sitten enemmän ollut se asia, josta kiehahdin. Tympi aivan äärettömästi maksaa useita trimmauksia ja käyttää koko päivä näyttelyyn, kun jälkikäteen kuulin, että ilmeisesti Rikun kohtalon määräsi pelkkä kennelnimi. Ei siitä sen enempää. Innokkaammat saavat puolestani pitää näyttelyharrastuksensa, minä en taida siihen touhuun enää sekaantua.

Marras-joulukuussa menemme taas uudelle kurssille, tällä kertaa Remmirähjääjien Ohituskurssille. Rikun remmirähjäys on hiljalleen pahentunut ja omat keinoni sen korjaamiseen ovat vähän hukassa, joten käymme katsomassa, mitä ammattilaiset sanovat. Onhan tuosta sekin hyöty, että Riku pääsee vähän kontaktiin toisten koirien kanssa.

Riku rakastui eilen koirapuistossa 10 kk vanhaan labradorinnoutajaan. Tyttö kyyditti Rikua oikein huolella, oltuaan ukkelia puolet isompi. Sinnikkäästi pieni terrieri roikkui perässä, vaikka lopussa väsähtikin ihan kunnolla. Läheinen koirapuisto alkaa vaan olla aika syksyisessä kunnossa ja mutaa riittää.

Rikun pentutreffien ajankohta on jäänyt roikkumaan auki... Josko sellaisen saisi loka-marraskuun aikana järjestettyä.